sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Sorvaaminen

Sorvaaminen on jotain niin rauhoittavaa.
Ensin tietenkin lähdettiin opettelemaan tekniikoita ja kokeilemaan muotoja. Oli niin turhauttavaa kun oli saanut suht sulavaa jälkeä ja sitten terä tökkää puuhun ja repäisee palasen irti. Myönnän että muutamia ärräpäitä on singahdellut ja muodot on mennyt uusiksi.

 

Vasemmalla kuvissa on elämäni ensimmäinen sorvaus ja oikea pötkö on toinen sorvaus. Huomaa jo että sain hieman jutun jujusta kiinni. Muodot paljon selkeämpiä ja monipuolisempia.

 

Sitten tuli luppoaikaa, kun muu luokka oli atto-aineissa ja minä yksin puuosastolla 2lk. kanssa. Päätin tehdä ainakin toisesta puupötköstä kynttilänjalan.


Ja sitten tämän hetken viimeisimpänä sorvauksena oli tehtävänä puunuija.



Liimattiin kaksi lankunpätkää yhteen ja sahattiin kahteen osaan. Ohjeiden mukaisesti lähdettiin etsimään oikeita muotoja. Ja kyllä, ärräpäät lensivät tässäkin työssä. Sain kaarevan osan valmiiksi ja olin tyytyväinen, mutta auta armias kun terä haukkasi pintaan ja lohkaisi ison palan..
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Onnistuin!



                       



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti